Etusivu  |   Omat koirat  |   Pentueet  |   Tulossa  |   Muistoissa  |   Historia  |   Reissutarinoita  |   Uutisblogi  |   Linkit

Matkalla pohjoiseen - vai itään ja länteen!

Jaahas, sitä on sitten taas yksi pitkä reissu onnellisesti takana. On kierretty Varsinais-Suomet, Itä-Suomet, Savot, Oulun seudut ja Keski-Suomet. Oltu monessa eri paikassa yötä ja nautittu ihanista ystävistä ja metsälenkeistä isoilla koiraporukoilla.

Matka alkoi 29.8 keskiviikkona ja suuntana oli Halikon Vaskio, jossa vierailen joka kesä kerran. Olimme siellä puolukassa talon emännän kanssa illalla ja olihan mukavaa. Olen ollut tuolle marjastamiselle hieman allerginen, kun penskana oli PAKKO kerätä niitä marjoja itku kurkussa. No enää ei itku tule, kun se on vapaaehtoista. Saalis nyt ei kovin kummoinen ollut, 7-8 litraa, mutta alku kuitenkin. Seuraavana päivänä lähdin käväisemään Suomusjärvellä Ilonan mahdollista sulhoa katsomassa. Toivottavasti pappa on tikissään kun H-hetki koittaa!

Jäin vielä Salon seudulle kummitytön ja hänen äitinsä luokse yöksi ja seuraavana päivänä lähdin Tampereen kautta Nokialle "pikkusisko" Annea helssaamaan. Lauantaina matka jatkui Keuruulle. Siellä oli vastassa muutama puli-poika ja kuvatzi. Sekä tietysti pässipojat Pekka ja Anton. Siellä tulikin vietettyä pari päivää maaseudun rauhassa ja pidettiin sadetta. Taisi olla reiluimmat sateet koko loman aikana päiväsaikaan.


Ilona varmistaa, ettei jää reissusta!


Kiraa ei vois vähemmän kiinnostaa noi pässipojat!

Tarkoitus oli lähteä Jyväskylän suuntaan ja Palokkaan sunnuntaina Solannin Sarin luo, mutta Sari oli sen verran huonossa kunnossa, että siirsin sinne menoa viikolla. Ajelinkin sitten Mikkelin kupeeseen tulevan maatalon emännän, Marin luo. Marin kanssa käytiin hieman tottistelemassa läheisessä kaukalossa. Urpo oli kyllä vankistunut sitten viime syksyn, mutta kohtahan niille tuleekin 2 vuotta täyteen. Urpon tekeminen Marin kanssa näytti tosi hyvältä ja parivaljakko ottikin seuraavana sunnuntaina toisen ykkösen alokasluokan tokossa. Ajatuksena oli jäädä vähäksi aikaa Mikkeliin, mutta jatkoinkin matkaa.


Urpon taidonnäyte seuraamisesta


Äitinsä poika tuo Upi!


Urpon lambada

En siis malttanut jäädä Demoa ja Sania enää katsomaan, kun en saanut heitä heti kiinni, vaan jatkoin matkaa Pieksämäelle päin. Anteeksi Diana ja Mira! Siellä piti käydä syömässä ja yöpyä, mutta jatkoin kuitenkin taas matkaa. Olin varannut mökin Lapinlahdelta ja oli kiire sinne. Vettä satoi melkoisen rapsakasti ja mökin löytäminen siinä pimeydessä oli hiukka hankalaa. No perille pääsin joskus klo 21.00 jälkeen pienen harhailun päätteeksi ja asetuttiin mökkiin. Mökki oli oikein luksusta, sisävessa ja suihku lattialämmityksineen ja telkkari.


Aamuherätyksen maisema


Lapinlahden mökki


Tytöt kuistilla


Tytöt rannalla


Tytöt veneessä


Takkatuli

Aamulla kun heräsin ja kurkkasin ulos ikkunasta, hämmästyin, miten upea paikka se oli. 100 metriä hienoa hiekkarantaa ja ihana metsä vieressä. Koiria ei tarvinnut pitää edes kiinni missään vaiheessa, sen verran "syrjässä" mökki oli. Olin iloinen, että olin varannut sen pariksi päiväksi. Siellä ehkä voisin nippa nappa viikon viihtyä, jos mökille menisin. Emme tehneet mitään erikoista mökillä, vain löhöiltiin, ulkoiltiin ja saunottiin! Se riitti täysin akkujen lataamiseen se pari päivää. Ehkä mökillä hyvässä seurassa voisi viihtyä pitempäänkin, ehkä ei. En taida olla kovin hyvä mökki-ihminen!


Lähtöpuuhissa


Lähtöpuuhissa vol 2

Keskiviikkona lähdin puolenpäivän jälkeen ajeleen kohti Oulua ja Arkalaa. Siellä odottikin Nelli kavereineen. Nellin kavereina on kaksi tolleri, Viivi ja Wilma. Minna ja Jari olivat varmaan hieman kauhuissaan, kun sinne pyyhälsin kolmen koiran kanssa, mutta mitään ongelmia ei ollut. ( ainakaan minun mielestä ) Pari päivää menikin mukavasti. Torstaina myös Nepu ( Briskness Kumman Kaa ja Tarja ) tulivat Arkalaan ja lähdettiin porukalla lenkille. Nepu ja Nelli olivatkin kun paita ja peppu lenkillä ja vauhtia riitti. Ja tietysti piti ottaa perinteinen rivikuva... Nepu ja hänen haareminsa!


Brisness Lucy Lawless "Nelli"


Nelli kirmaa


Nelli ja lelu


Riviin järjesty, mars!


Vasemmalla Nelli istuu, keskellä Tarja ja Nepu ja oikealla Nepu uinnin jälkeen

Perjantaina kävin iltapäivällä vielä Kiimingissä Tarjan ja Nepun luona ja otin Nellin messiin. Ja taas riitti vauhtia, nyt 5 koiran kanssa. Myöhemmin vielä lähdin Oulunsaloon Hennan luo. Siellä odottikin Likka ja Pimu-belggari. Empä ole noin vauhdikasta koiraa nähnyt kun Pimu on! Likka tietty yritti perässä juosta, mutta ei vaan saa kiinni. Omat koirani olivat jo niin reissusta rähjääntyneitä, etteivät paljon perustaneet Pimun juoksemisesta. Ilona muutaman kerran meinasi innostua, mutta ei kuitenkaan tohtinut. Lauantaina Pätsin Minna tuli Oulunsaloon koirien kanssa ja lähdettiin 8 koiran kanssa lenksulle. Hienot ovat lenkkimetsät siellä lentokentän takana, kangasmetsää, näkee tosi kauas. Omat koiranikin olivat, miten sen nyt sanois, yllättävän sosiaalisia, vaikka varmaan alkoi turnauskestävyys jo hiukka kärsimään. Kunnon lenksun jälkeen otettiin vähän kuvia Nellistä ja Likasta. Melko hyvät kuvat saatiin vaikka itse sanonkin. Sunnuntaina oli sitten jo lähtö etelään ja kotiin päin. Välietappi oli Solannin Sarin luona, jossa olin yötä. Siitä on jo muodostunut perinne minulle, käydä kesäloman aikaan yökylässä Sarilla. Puhuttavaa on vaikka kuinka ja paljon.


Ryhmäkuva


Brisness Lindsay Lohan "Likka"


Pikkulikan selätys


Tytöt leikkii


Plikat


Rivikuva vol 2


Ilona ja Likka


Ilona ja Likka painivat

Maanantaina sitten lähdin iltapäivällä ajeleen kotiin ja ajoinkin yhteen rytkyyn Vantaalle asti. Kun oli ajanut jo tuhansia kilometrejä, ei tuo muutaman tunnin rypistys tuntunut missään. Koirat olivat kyllä onnellisia, kun vihdoin oltiin kotona.

2735 km ja 12 päivää, 8 eri yöpaikkaa + 2 yötä mökillä.

Tuhannet kiitokset teille kaikille; Nuppusen Kaijalle Vaskiolle, Helille ja Jennalle Saloon, Annelle Nokialle, Merjalle Keuruulle, Minnalle ja Jarille Arkalaan, Hennalle + poikaystävälle ( nimeä en nyt muista ) Oulunsaloon ja Solannin Sarille Palokkaan. Vaihdoin kun mustalainen hevosta yöpaikkaa ja toivottavasti en ollut haitaksi.