Etusivu  |   Omat koirat  |   Pentueet  |   Tulossa  |   Muistoissa  |   Historia  |   Reissutarinoita  |   Uutisblogi  |   Linkit

Pieni matkakertomus pienen koirapojan hakureissusta!    

Englantiin lähdettiin kaverini Hannelen kanssa 14.8 tiistaina aikaisella aamulennolla. Lontoon Heatrowsta ajettiin bussilla Southamptoniin, josta Angela kävi hakemassa meidät. Hieman hirvitti se vasemmanpuoleinen liikenne ja monesti olinkin menossa kuskin paikalle, vaikka repsikkaan oli tarkoitus.  Tarryndenin kennel sijaitsee pienessä Ashurst-nimisessä kylässä New Forestin luonnonsuojelualueella. Rakennukset olivat tyypillisesti matalia ja ainakin minun silmissä kauniita kaikkine kukkakoristeineen.  

 
Nämä kuvat ovat Lydhurst nimisestä pikkukaupungista.

 

Menimme heti tietysti katsomaan pentuja. Kaikki pennut olivat vielä kotona ja Jerry oli ensimmäinen joka lähti. Jerry osoittautui tosi reippaaksi ja rohkeaksi koirapojaksi ja olimme heti ihan myytyjä.

Myös emä Ellie ja siskopuoli Evie olivat mukavan avoimia luonteeltaan. Emä leikki pentujen kanssa pyörittäen niitä mennen tullen ja hauskaa näytti pennuilla olevan.

Päivä oli hieman sateinen, mutta emme antaneet sen häiritä, vaan lähdimme lenkille ihan lähialueelle siinä toivossa, että näkisimme niitä New Forestin poneja ja villisikoja. No sillä kerralla kumpiakaan ei näkynyt. Majoituimme kennelin lähistöllä olevaan B&B paikkaan ja illalla käytiin syömässä läheisessä ravintolassa. Tarkoitus oli mennä vielä paikalliseen bubiin oluselle, mutta emme jaksaneet, vaan menimme nukkumaan.  Enpä ole aikoihin nukkunut niin hyvin ja pitkään kuin siellä.

Tarrynden pentuja Jerryn emä Tarrynden Miss Georgia

Hyvin levänneinä menimme aamupäivällä taas katsomaan pentuja. Päivällä Angela vei meidät Lyndhurst nimiseen pikkukaupunkiin, jossa kiertelimme vähän kaupoissa. Mitään koira-aiheista ei kyllä löytynyt, vaikka kuinka etsimme.  Teimme myös kiertoajelun kaksikerros bussilla ja se olikin parasta antia. Mentiin tietysti ilman kattoa olevan bussin yläkertaan, josta näkyi maisemat kunnolla. Kyyti tuntui hurjalta johtuen vasemman puoleisesta liikenteestä, vaikka vauhtia ei ollut paljoakaan. Nyt sitten näkyi jo niitä hevosia ja lehmiä. Aitoja ei ollut ollenkaan ja eläimet, varsinkin hevoset, liikkuivat  /  laidunsivat ihan tien vieressä, välillä kyhnyttäen itseään liikennemerkkeihin yms. Autoilla saattoi ajaa alle metrin päästä hevosista. Kaikki nurmialueet olivat hyvin hoidetun lyhyet  tällä luonnonmukaisella hoidolla.  Joskus hevoset kulkevat myös pikkukylien / kaupunkien pääväylilläkin aiheuttaen pientä ruuhkaa. Paikalliset autoilijat ottivat hevosten kävelyn keskellä tietä hyvin rauhallisesti, ei mitään tööttäilyjä tms.  Mitenköhän meillä Suomessa onnistuisi? Veikkaanpa, että ei oikein hyvin. Illalla Angela ja Richard veivät meidät syömään läheiseen ravintolaan. Richardilla oli paljon mukavia tarinoita meille kerrottavana ja välillä sai nauraa niin että vatsaan sattui. Muutama siiderikin siinä tuli otettua ja uni maistui taas.

On sitä pikkukaupungissakin ruuhkaista...

 

 

Hevosten aiheuttamaa ruuhkaa

Ponit laidunsivat ihan tien vieressä

   

New Forestin lehmiä

Upea katto!

Kulkueste isolle tielle

Tämän lähemmäksi ei
hevosihminenkään tohtinut mennä




 

 

Torstaina sitten lähdettiin jo hyvissä ajoin Heatrowhun. Meille kun kokeneemmat pennunhakijat sanoivat, että pitää mennä ainakin 3-4 tuntia ennen lähtöä kentälle. Heatrow ja Englanti yleensäkin, kun on kuulemma hankalin paikka tuoda pentu Suomeen, varsinkin kun haluat sen matkustamoon. Mutta meillä ei ollut mitään ongelmaa. Kaikki kävi kuin elokuvissa. BA:n henkilökunta oli tosi ystävällistä.  Virkailija laittoi meille koko 3 hengen penkkirivin koneessa, kun kerran tilaa oli.  Lentomatka menikin sitten mukavasti Jerryn nukkuessa lähes koko matkan. Helsinkiin saapuessa olikin sitten virtaa koneessa.  Vastassa oli toinen omistaja Henkka ja isoveikka belggari "Codi". Matka jatkui sitten uuteen kotiin keskellä yötä kohti uusia seikkailuja.